Nuorten maailmanmestaruuskilpailut pidettiin tänä vuonna Bulgarian sekä fyysisesti, että teknisesti vaativissa Borovetsin maastoissa heinäkuun lopulla. Suomen joukkue oli jo käynyt ennestään pariinkin otteeseen ottamassa maastoja haltuun, joten yllätyksiä tuli lähinnä vain kasvillisuuden runsauden suhteen. Matkustimme neljä päivää ennen kisojen alkua paikanpäälle ja yritimme tehdä vielä viime hetken valmisteluja ja saada fiiliksen ja vireen kohdilleen sprinttipäiväksi. Omalta osaltani viimeiset treenit eivät menneet aivan putkeen ja suunnistuksessa oli paljon hakemista.
Sprinttipäivän aamuna tunne oli fyysisesti hyvä ja aloin luottaa siihen, että nyt tulee hyvä kisa. Suunnistuksellisesti sprintti olikin perussuorittamista ilman isompia virheitä, sillä rata oli helppo eikä erityisiä haasteita tarjonnut. Aamun hyvästä vireestä poiketen, hyydyin kuitenkin lopussa sijalle 21. Karanteeni oli ollut sisällä urheiluhallissa, josta ei ulos nähnyt, joten suurena yllätyksenä varmasti kaikille tuli kisan puolivälissä alkanut rankkasade ja ukkonen. Suhteellisen tyytyväinen olen kuitenkin sprinttisuoritukseen, koska aiemmat arvokisasprintit ovat menneet pahasti penkin alle.
Seuraavan päivän pitkältä matkalta ei paljoa kerrottavaa jäänyt, joten hyppään suoraan keskimatkalle. Pitkän matkan jälkeen vietetyn välipäivän jälkeen oletin jalkojen olevan hyvässä kunnossa, mutta fyysisesti keskarin karsinta oli tuskien taival. Suunnistuksellisesti kuitenkin sain pakan pidettyä koossa lähes koko matkan. Aivan lopussa tuli vajaa kolmen minuutin virhe.
Edellisenä iltana tehtiin tyttöjen kanssa kaikkemme jotta jalat olisivat tuoreemmat ja se onnistui. Oli rankkaa, mutta parempaa kuitenkin finaalissa kuin edellisen päivän karsinnassa. Suunnistus lähti erittäin hyvin käyntiin ja olin ensimmäisellä väliajalla aivan kärkikahinoissa. Puolimatkan jälkeen luotin väsyneenä liikaa edellä menevään norjalaistyttöön ja tuli iso virhe. Virhettä seurasi toinen ja hyvä kisa oli siinä. Sija kuitenkin 17. eli viikon paras.
Viesti seuraavana päivänä alkoi kaatosateessa ukkosen säestämänä. Pihla tuli ensimmäiseltä osuudella todella hyvin, mutta hieman viestipelkoisena onnistuin tekemään taas monta hätiköintivirhettä ja jäin paljon kärjestä. Lopullinen sijamme taisi kakkosjoukkueelle olla 18.
Kokonaisuutena viikko oli kuitenkin mahtava kokemus ja ensi vuonna osaa taas olla hieman valmiimpi. Mitaleja Suomelle tuli yhteensä 3, joista yksi kirkkain ja kaksi pronssia. Myös monta pistesijaa kerättiin, emmekä olleet enää viime vuosien tavoin Ruotsia paljoa perässä parhaan maan tittelin tavoittelussa. Fiilis oli hyvä koko kisojen ajan – mikäs siinä kun on niin mahtava joukkue!
Noora